perjantai 11. syyskuuta 2015

Love of mine, some day you will die, but I'll be close behind

Taas olen viinipäissäni. Tuntuu että nämä on ainoita hetkiä kun uskallan kirjoittaa.
En tiedä mitä te ajattelette musta ja toisaalta en tiedä mitä ajattelen itse itsestänikään.
Ultran tuloksista ei oo kuulunut mitään joten oletus on että ei mitään dramaattista löytynyt.
Oon saanut ekat tikit selkääni ja tässä vaiheessa ne jo poiskin, luomen poisto siis kyseessä.


 En tiedä mitä kuvia tähän laittaisin koska en tiedä miltä musta tuntuu.
Tuntuu että vain yritän selvitä. 
Olla.


Odottelen kelan lausuntoa kelpaanko terapiaan vai en.
 

 Tunnen edelleen kamalaa inhoa omaa kehoani kohtaan. 
En tiedä haluaisinko viiltää vai vaan oksentaa kaiken ulos. 


Tavallaan mulla olis kaikkeen mahdollisuus koska avopuoliso on päivät koulussa.
Mutta en haluaisi, mutta silti haluaisin... 


 Mutta niin kovasti haluaisin pysyä tässä linjassa että en tee kumpaakaan.

         apua


 On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puumalla
selviä





"Puolestasi joskus silloin
Hengenvetoon viimeiseen
Aina rinnallasi
Valmis ottamaan tuon askeleen"